Kokoontumiset

4.5.2010

Toukokuun tapaamisessamme ei ollut vierailijaa, vaan osallistujat pääsivät itse illan tähdiksi. Kehnohkosta säästä huolimatta kukaan ei halunnut kuvata studiosssa, vaan kaikki lähtivät ulos "vahingonlaukauksia" metsästämään.

Kuvia tuli paljon ja ne herättivät mielenkiintoista keskustelua. "Liian harkittu", "horisontti suorassa", tämähän on terävä", kuului yleisöstä kriittisiä kommentteja.

Ilta sujui siis hyvässä fiiliksessä ja seurassa kuvien, musiikin ja tarjoilujen kera.

Jukka Pääkkönen

6.4.2010

Kevään kolmas Fiilisfotarien tapaaminen pidettiin 6.4. tiistaina. Vieraanamme oli kuvajournalisti ja valokuvataiteilija Tea Karvinen.

Kerholaisia oli paikalla 13 henkeä, joista 6 oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa fiilistelemässä kanssamme.

Tea on kuvannut hienoja kuvasarjoja eri puolilla maailmaa. Lieneekö tämä kansainvälistyminen saanut alkusysäksen Alaskan ja Havaijin yliopistoissa, joissa hän suorittanut tutkinnon valokuvauksessa. Näitä kansainvälisiä opintojaan Tea täydensi vielä opiskelemalla Etelä-Amerikassa, joten mielenkiintoisia ja erilaisia matkakuvia saimme nähdä eri puolilta.

Tea ryhmitteli esityksensä teemoittain, joita olivat mm aakeeta laakeeta, hidas suljinaika, pieni ihminen / suuri luonto, dramaattinen valo, karhut, vastavalo ja siluetti, sumu ja pilvet sekä lumi ja jää.

Näiden eri lähestymistapojen avulla saimme ajateltavaa ja uutta näkökulmaa omiin kuvausprojekteihimme.

Yhtenä mielenkiintoisena, ja keskustelua herättäneenä, teemana Tea mainitsi tilan jättämisen kuviinsa. Hän ei pyri aina poistamaan tyhjää tilaa, vaan jättää sitä kuviinsa välillä jopa runsaasti. Se kieltämättä toimii mielenkiintoisena tehokeinona.

Kiitos osallistujille omien kuvien kavalkadista. Oli hienoa nähdä upeita otoksianne.

Jari Porkka

1.2.2010

Uudelleen synnytetyn Fiilisfotareiden ensimmäisessä tapaamisessa oli mukana 24 kuvaamisesta innostunutta ja tunnelma oli odottava. Illan vieras Jore Puusa ei jättänyt ketään kylmäksi.
Valokuvaaja ja valokuvauksen opettaja Jore Puusa on pitkän linjan kuvajournalisti ja muun muassa sotakuvaaja. Miehellä on vahva näkemys kuvan sisällöstä. Tuo näkemys on pedagogian perustana HEO:n kuvajournalismin linjalla, jossa Puusa on johtajana.

Vierailija esitteli aluksi, kuinka kelpo kuva rakentuu kuvaajan hallitsemista elementeistä, muun muassa sommittelun perussäännöistä kuten perspektiivistä ja kuva-alan täyttämisestä niin, että se johdattaa katseen tärkeimpään, valon ja varjon riittävästä vaihtelusta, tärkeimmän aiheen ”kehystyksestä” ja asiasta, joka koukuttaa kuvaan.

Puusa näytti paitsi työkseen ottamiaan lehtikuvia myös oman pitkän projektinsa eroottisia kuvia. Valokuvaaja kertoi näin yrittävänsä kuvata naisen ja miehen välistä kuilua: ”Vaikka lähelle pääsee, iholle ei kuitenkaan. Aina on jotakin välissä.”

Vierailija näytti myös snapshottejaan. Näppäilykuvilla mies sanoo lähinnä huvittelevansa. Kuvan terapeuttisen merkityksen Puusa löysi omassa hyllyssään olevista lapsuudenkuvista, joita mies ryhtyi työstämään muistojensa mukaan. Valokuvat alkoivat näin elää väreinä ja tuoksuina menneisyydestä.

Kuulijat olivat tuoneet runsaasti kuvia katseltavaksi. Puusa arvioi kuvia lähinnä julkaisukynnyksen perusteella. Illan jälkeen kysyttiin palautetta ja sitä myös saatiin runsaasti. Tässä muutama:
”Jore oli varmasti hieman mielipiteitä jakava esiintyjä, mutta omasta mielestäni tällaisten vahvojen persoonien kohtaaminen tuo piristystä elämään. Illan sisällöllinen anti oli runsas. Hänen esityksensä jätti kytemään ajatuksia sommittelusta ja kuvaustilanteisiin valmistautumisesta, jotka varmasti aikaa myöten kehittävät kuvaustaitojani.”

”Jore Puusa oli täsmälleen niin jorepuusamainen kuin saattoi ajatella. Kommentit olivat suoria, sumeilemattomia ja karun kaunistelemattomia.”

Arja Krank