|
PERSONASSA HUHTI-TOUKOKUUSSA 2008 TAPAHTUNUTTA:
14.4.2008
Jaakko Ilves jatkoi personalaisten luentosarjaa tunnetuista valokuvaajista kohteenaan Arno Rafael Minkkinen (1945-), joka yhdistää kuvissaan alastoman kehon suhteessa maisemaan ammentaen kuva-aiheita mm. Kalevalasta ja suomalais-ugrilaisesta mytologiasta. Taiteilijan luontoon sulautuvat kehonosat jaksoivat hämmästyttää, kuten myös Minkkisen mittava ura valokuvaajien kouluttajana eri puolilla maailmaa. Kameraseuralaisten joukosta löytyi useita taiteilijan työpajoissa käyneitä, jotka muistelivat yhden tärkeän opetuksen olleen ”Stay in the fucking bus” – löydä oma linjasi valokuvauksessa ja pysy sille uskollisena, jolloin oma käsiala alkaa näkyä, vaikka joku muu tekisi samaa toisella puolella maailmaa.
Eddie Iles vei meidät vuorostaan Mary Ellen Markin (1940-) dokumentaaristen potrettikuvien pariin. Tämä maalausta ja historiaakin opiskellut taiteilija on listattu kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmaksi naisvalokuvaajaksi. Markin kuvateoksista monet keskittyvät pieneen ryhmään ihmisiä, jotka elävät selvästi määritetyllä alueella. Mark antaa yleensä puhelinnumeronsa kuvattaville, jotta he voivat soittaa vastapuhelun silloin tällöin ilmoittaakseen kuulumisiaan. Tämä mahdollistaa samojen ihmisten kuvaamisen monien vuosien ajan. Yksi tämän luennon opeista: kuvattaessa tärkeää on myös se mitä jätät kuvasta pois ”and to be a good photography you have to be obsessed”. Ole avoin, jotta tunnistat ja motivoitunut, jotta jaksat jahdata hyvää kuvauskohdetta. Huhtikuisen illan luentoja oli seuraamassa 24 personalaista.(LS)
12.5.2008
Kevään viimeisessä tapaamisessa kuulimme kahdesta valokuvaajasta: Yousuf Karshista (1908–2002) ja Jerry Uelsmannista (1934–). Antti Lumikari oli perehtynyt huolella armenialaissyntyisen kanadalaisen Karshin elämäkertaan. Valkokankaalle Antti väläytti toinen toistaan tunnetuimpia julkimoita, kuvia, jotka olivat myös muodostuneet heidän imagokseen. Churchill, Hemingway ja meidän Sibeliuksemme olivat juuri niitä, jotka tulevat vastaan vähän joka paikassa. Karsh opiskeli huolella kuvattaviaan ennen tapaamista ja kirjoitti myös hauskoja tositarinoita kuvaussessioista. Hänellä oli omat näppärät keinonsa saada kuvattava tilanteeseen mukaan. Kameraseurassa paikalla olleet 17 personalaista saivat kuulla mm. miksi Winston otti juurin SEN ilmeen ja minkä takia sen sikarinkin piti olla juuri siinä.
Teemu Niskasen johdolla mentiin sitten Jerry Uelsmannin surrealistiseen maailmaan, joka poikkesi huimasti edellisestä. Nyt kyse oli kuvista, jotka oli rakennettu irrallisista elementeistä. Taivas, maa, ihminen ja luonto olivat monessa kuvassa pääroolissa. Teemun mukaan kuvaaja käyttää jopa 50 arkkia paperia kuvien suunnitteluun. Hän aloittaa yhdestä kuvasta ja pohtii, mitä siihen voi lisätä. Uelsmann puhuu valokuvauksesta tutkimusmatkana. Vaikkapa vain viiden minuutin kävelylenkin varrelta voi löytyä monta mielenkiintoista asiaa. Mielikuvitusta ei Uelsmanninin kuvista puutu ja liekö siksi ne olivatkin niin tunteita herättäviä. (MH) |
