PERSONASSA 8.10.2007 TAPAHTUNUTTA:

Jos olet haaveillut urheilukuvaajan ammatista, sinun olisi ehdottomasti kannattanut olla lokakuun Personassa. Paikalla oli nimittäin alan varsinainen konkari, Martti Kainulainen Lehtikuvasta. Martti on toiminut kaikissa kesä- ja talviolympialaisissa Sarajevosta vuodesta –82 lähtien.

Vaikka Martti on kolmenkymmenen vuoden aikana kuvannut kaikkea mahdollista, urheilu on hänen yksi suurimpia työllistäjiään.

Illan aikana saimme kuulla muun muassa, että isoissa urheilukisoissa on hyvinkin tarkat pelisäännöt ja hierarkiat, joiden mukaan kuvaajien tulee pelata. Harva ammattilainen edes saa agreditointikorttia suurkisoihin. Formula 1:ssä se on kuulemma vielä huomattavasti yleisurheilua hankalampaa, Monacoon pääsy ilmeisesti on jo riemuvoitto.

Lari Eteläniemi, Almost touch down

Kyllä urheilukuvaajan työssä vielä habaa tarvitaan. Canonin Mark 3, 400 mm f2,8 kun ei ihan kepeä vehje ole. Kuva: Leena Saarela

Lasse Arkela: Press!

Matti Viskari,Kahdenkympin kävelijät

Timo Muilu, Juniori Motocrossia

Kari Voutilainen: Taistelu

Isoissa yleisurheilukisoissa kuvaajia saattaa olla jopa nelisensataa eri puolella kisa-aluetta. Kuvaajan tunnistaa, noh tietysti kamerasta, mutta myös liivistä, jota määrittää hänen ”kuvauskastinsa”. Jokaisessa kilpailussa on esimerkiksi poolikuvaajia eli niitä, jotka saavat parhaimmat kuvauspaikat. He ottavat normaalihinnalla kuvia kaikkien käyttöön. Sitten on kisajärjestäjän kuvaajaa, kansainvälisten toimistojen kuvaajia jne. Kaiken tämän edelle menee kuitenkin televisio. Se menee kaiken edelle.

Nopein voittaa

Urheilun lisäksi kentällä käydään armotonta kilpailua siitä, kuka saa kuvansa nopeiten maailmalle. 
Vaikka moni ammattikuvaaja puhuikin aluksi digitalisoitumista vastaan, Martti kertoo sen helpottaneen huomattavasti koko prosessia. Ihan konkreettisesti, uusi tekniikka on Martin mukaan antanut hänelle kymmenisen lisätyövuotta. Vielä 80-luvulla kisoissa kun matkatavaraa oli hyvinkin kolmekymmentä kiloa kameroiden lisäksi. Martin mukaan valokuvaajan työ oli myös sähkösysteemeineen vaarallista ja filmien kehittäminen suttuista puuhaa.
Nykyään kuvat lähtevät matkaan suoraan sieltä, missä ne kuvataan. Esimerkiksi jääkiekossa ensimmäisen erän loputtua kuvaaja on jo lähettänyt vajaa kymmenisen käsiteltyä otosta määränpäähänsä.
Kuviin Martti tekee säädöt ja ottaa roskat pois. Kuvamanipulaatio ei kuulu pelin henkeen. Vaikka se maalikuva jäisi ottamatta, fotarilla ei siirretä kiekkoa pussiin. Yleisö kuulemma antaisi sen ehkä vielä anteeksi, mutta kollegoiden kesken maine olisi pitkäksi aikaa tunkiolla.
Urheilukuvaajan työ on Martin mukaan aika paljon h-hetken odottamista ja odottamista, ja kun se sitten tulee alkaa räiskyä ja kuvataan sarjana. Niin ja koskaanhan ei varmaksi tiedä, miltä radalta se satasen kruunupää tulee.

Vieraalle erityiskiitos rehdistä otteesta, sillä hän kertoi esimerkiksi, että saa  kuukausipalkkaa piirun verran alle 3 000 euroa ja lisineen 50 000 vuoteen. Aika harvinainen veto tässä palkkatiedoista vaikenemisen maassa. Martin mielenkiintoista tarinaa oli kuuntelemassa 25 personalaista, joiden urheilukuvia tutkittiin kahvitauon jälkeen.

Lopuksi vielä urheiluaiheeseen liittyvä allekirjoittaneen kuvausvinkki: Jos olet ”taviksena” kiinnostunut kuvaamaan maailman urheilutähtiä, niin sehän onnistuu. Ilmoittaudut vain hyvissä ajoin seuraaviin Olympialaisiin tai MM-kisoihin vapaaehtoistyöntekijäksi. Ainakin Helsingin MM-kisoissa parin vuoden takaa dopingtestisaattajan roolissa pääsin kuvaamaan aika monia mitalisteja.

(Merja Haakana)